Vappua oli tarkoitus viettää talkoillessa, mutta kuinkas kävikään. Lähtö oli vain puolen minuutin päässä kunnes naamakirja-addiktio iski oikean koukun suoraan komentokeskukseen. PAKKO. AVATA. FACEBOOK. No mikäs muukaan siellä möllötti kuin Ernon viesti frisbeekansalle, komento takas, komento takas! Elkää tulko talkoileen, routahirviö oli odottamassa eikä anna korien siirtyä. No ei sitten, pitäkää pistolapionne tuumas Niko ja jäi kotiin soittamaan metallimusiikkia.
Myöhemmin samana iltana lähdettiin sitten Tatun kanssa Virpiniemeä vallottamaan. Tuloksilla ei paljoa ylpeillä, eivätkä ne ole tämän tarinan juonen kannalta olennaisia. Tämä vuoropuhelu sen sijaan on:
- Erno peru sen perumisen.
- !!!
- Joo.
Miettikääpä muuten miltä se kuulostaa kun suusta ei tulekaan mitään foneettista ulos vaan pelkkiä huutomerkkejä!
Innoissani olin talkoisiin lähdössä, nyt vähän harmittaa ja hieman nolottaa etten saapunut paikalle. No, aina on ensi kerta!
Tänään (2.5.2013) pääsin sitten viimein testaamaan Hiirosen viimeisimmän variaation, vaikka tuota elämää ylläpitävää nestettä tulikin taivaalta kovin runsaasti. Ajattelin jakaa mielipiteeni tästä kotiratani uudesta ilmeestä, ehkä jopa asialliseen sävyyn!
Väylä #3
Radan sujuvuuden ja ennenkaikkea turvallisuuden kannalta erinomainen muutos, enää ei tarvi tiillä pelätä 2. väylältä tulevia avauksia tai väistellä 18:n pelaajia. Väylänäkin oikein mainio, harva tulee ottamaan birdien tältä ja par-tulos vaatii kaksi hyvää heittoa ja koriin jääneen putin.
Väylä #4
Korin siirto oli pieni mutta sitäkin merkittävämpi temppu. Putatessa ei tarvitse pelätä ohimoon napsahtavia avauksia, eikä 14:n pelaajien tarvitse odotella puttaajia, win-win! Uskaltaisin väittää että väylästä tuli samalla myös helpompi, pitkähän se on mutta tietä ylittäessä ob:lle päätyminen on paljon aiempaa epätodennäköisempää (mutta eiköhän siinäkin onnistuta). Ehkä jopa minä otan tälle kotkan.
Väylä #6
Jo talvipeleissä 2013 hyväksi todettu väylä. Muutos ei vaikuta juurikaan turvallisuuteen, mutta siirtymä 5:lta lyhenee huomattavasti, Hiironen on entistä jouhevampi kiertää!
Väylä #13
Voi onnenpäiviä, ei enää mudasta heittämistä! SEN männyn kaatamisen jälkeen edelläkävijä helpottui vähän turhankin paljon, nyt lintunen ei olekaan niin varma juttu. Sekä kiekot että ärräpäät tulevat lentämään.
Väylä #14
Saareke poistui ja samalla aloittelijoiden ennenaikainen fledan harmaantuminen väheni. Mukava lyhyt perusväylä juuri ennen hajotuksen teitä.
Väylä #16
No nyt päästiin asiaan! Juuri kun tämän väylän oppi fingelskaksi seiftaamaan birdieksi niin siitä tehdään haastavampi. Hieno, haastava ja opettavainen, tämä perhana tulee varmasti ratkaisemaan monia taistoja.
Väylä #17
Riski ja palkkio -väyliä ei ole koskaan liikaa, varsinkaan Oulun radoilla. Tulee synnyttämään monia viha-rakkaus -suhteita.
Väylä #18
Uuden radan ehkä ainoa ongelmakohta, pieni lipsahdus avauksessa ja hupsista keikkaa ja sairaalakeikkaa kun 4-väylän tiillä kuuluu kops. Toki tämä skenaario on täysin heittäjästä kiinni, toisten niskaan. Ei. Saa. Heittää. Ei vaikka olisi kuinka kuinka jumalainen kontrolli heitoissa. Väylänä melko haastava par 3, Oulun eliitti saattaa päästä katselemaan pirkkoa.
Kokonaisuutena uusi rata on todella hyvä, turvallisuus ja sujuvuus ovat edistyneet valtavalla harppauksella, Niko tykkää ja kehottaa kaikkia käymään kierroksella!
torstai 2. toukokuuta 2013
maanantai 29. huhtikuuta 2013
Suuria sanoja...
Tässä TourDeOulua odotellessa päätimme Niko Kemin kanssa kirjoitella haikurunoelman. Tämä kahdeksantoista haikua sisältävä teos kertoo yhdestä fribarundista. Teoksen nimi on "Pelimiehen mietteet" ja teoksen päähenkilöön voimme kaikki ainakin jossain määrin samaistua. Jokainen haiku kertoo yhdestä, ah niin epäonnisesta väylästä ja kommenttia saa alle laittaa. Pitemmittä puheitta annan runojemme puhua puolestani!
Pelimiehen mietteet
Puu osumalla
Sateinen päivä alkaa
Lupaa ei hyvää
Hysse pienoinen
Perkele kun korkea
Vajaa on heitto
Jälleen vituttaa
Putti hyvännäköinen
Yläraudassa
En mahda mitään
Sinne se kippaa jälleen
Vesiesteeseen
Napsu metsikköön
Keittää jo ihan liikaa
Vitosta korttiin
Putti hukassa
Jälleen kolisee raudat
Voisin denffata
Mutta kuitenkaan
Kasikasikasia
korttiin en ota
Otan käteeni
Hakatun peekakosen
Meneekö koriin?
Kauniit on linjat
Koivu ilmestyi tielle
MITÄ KETTUA?
Mielessä pyörii
Tästä on pakko viimein
Kakkonen saada
Alaraudasta
Kuuluu tuttu kolahdus
Aina ei uppoo
Päälle ja paljon
Kiessin loppua ei näy
Kuuluu kopsahdus
Vaan buzzi kippaa
Paarista taistelemaan
Joudun varmaan taas
Suoraa koitin
Paljon saaresta vajaa
Olipa lepso
Tatulla kulkee
Jälleen laittoi pitkähkön
Miksi minä en
Siivu on pitkä
Alapantaan kolahtaa
Rollit oobeelle
Mäntyyn kasahtaa
Varis siellä raakahtaa
Bägiä potkin
Viimeinen putti
Kisapaikalla itken
Ei edes keitä
Pelimiehen mietteet
Puu osumalla
Sateinen päivä alkaa
Lupaa ei hyvää
Hysse pienoinen
Perkele kun korkea
Vajaa on heitto
Jälleen vituttaa
Putti hyvännäköinen
Yläraudassa
En mahda mitään
Sinne se kippaa jälleen
Vesiesteeseen
Napsu metsikköön
Keittää jo ihan liikaa
Vitosta korttiin
Putti hukassa
Jälleen kolisee raudat
Voisin denffata
Mutta kuitenkaan
Kasikasikasia
korttiin en ota
Otan käteeni
Hakatun peekakosen
Meneekö koriin?
Kauniit on linjat
Koivu ilmestyi tielle
MITÄ KETTUA?
Mielessä pyörii
Tästä on pakko viimein
Kakkonen saada
Alaraudasta
Kuuluu tuttu kolahdus
Aina ei uppoo
Päälle ja paljon
Kiessin loppua ei näy
Kuuluu kopsahdus
Vaan buzzi kippaa
Paarista taistelemaan
Joudun varmaan taas
Suoraa koitin
Paljon saaresta vajaa
Olipa lepso
Tatulla kulkee
Jälleen laittoi pitkähkön
Miksi minä en
Siivu on pitkä
Alapantaan kolahtaa
Rollit oobeelle
Mäntyyn kasahtaa
Varis siellä raakahtaa
Bägiä potkin
Viimeinen putti
Kisapaikalla itken
Ei edes keitä
lauantai 13. huhtikuuta 2013
Prodiscus Dutch Open 2013!
Dutch open pelattiin 5 - 7.4 Rijswijkissä Alankomaissa. Kisaamaan lähti Oulusta suuri joukko kovanluokan frisbeeharrastajia. Porukkaan jossa itse lähdin kuului Team Powergripin junnutähti Tatu Luukkanen ja OFS-vaikuttaja Riku "Roksa" Kaajakari.
Omat fiilikset ennen kisaa olivat kyllä melko jännittyneet. Ensimmäistä kertaahan sitä olin ulkomaille menossa heittämään kunnolla. Lennot sujuivat oikein mainiosti ja Amsterdamin "sipulissa" oltiin noin klo 10 paikallista aikaa. Koneesta ulostauduttuamme huomasimme ulkona olevan melko koleaa ja tuulista. Lämpötila oli noin 4 astetta ja puut heiluivat. Heti tajusin että tällä reisulla ei tulla pelaamaan t-paidassa.
Perjantai 5.4, Rijswijk, reenikiessi ja Haag
Auton hommattuamme iskeytyi ahneus joka tulee kostautumaan tarkalleen seitsemän tunnin kuluttua. Päätämme Roksan ja Tatun kanssa mennä syönnin jälkeen suoraan radalle käymättä edes hotellilla. Vaihdamme kamppeet ja lähdemme reenailemaan Elsenburgerbosin frisbeeradalle. Rata on Ylivieskan oman pojan Niko Rättyän mukaan rakennettu vasta samana aamuna ja lähdemme poolilla joka koostuu Rikusta, Tatusta, Nikosta ja minusta kiertämään rataa. Mukaan lähti myös Nikon isä ottamaan valokuvia ja katselemaan poikansa peliä. Tässä vaiheessa voin jo sanoa kiitokset Mikko Rättyälle kuvista joita olen tähän laittanut.
Edellämme lähti parigolffia pelaamaan Juho ja Erno joiden kanssa lähti myös Teemu Holappa ja Petri Seppänen. Heittelimme heidän perässä, joka väylälle vaihtelevan määrän heittoja ja tutkimme rataa. Oma fiilis oli loistava reenikierroksen aikana ja heitto kulki ihan mallikkaasti. Samassa sarjassa pelaavan Nikon heitto näytti pelottavan varmalta ja kisan edessä kävi selväksi, että kaveri on kunnossa. Reenatessa huomasi sen, kuinka paljon olikaan ruohoa jalkojensa alle talvella kaivannut. Rata oli huippukunnossa ja koritkin olivat ihan hyviä.
Heitto lähti kevyesti mutta varmasti ja lensikin mukavasti pidemmälle, kuin talvisessa Toppilassa. Kesän odotus on itselläni kyllä tällä hetkellä huipussa, oli se vaan niin mukavaa heittää Hollannisa. Reenikierroksen jälkeen ei kauheasti jäänyt epäselviä väyliä. Ainoat huolenaiheet olivat väylät 2, 18. En tiennyt ollenkaan miten pelata nämä pirulaiset ennen kisan puoltaväliä. Reenikierroksen jälkeen kaikilla oli nälkä ja kova halu päästä lepäileen ennen huomista kahden kierroksen koitosta.
Rättyät lähtivät kierroksen jälkeen omalle hotellilleen joka oli noin kahden Nikon dessu-siivun päässä radalta. Me jäimme paikalle ja päätimme katastella vielä pelaajakokouksen, jos sattuisi käymään ilmi jotakin uutta radasta. Kaikki oli pelaajakokouksen jälkeen selvää ja päätimme lähtä hotellille.
Hotellille päästyämme huomasimme ovien olevan lukossa ja ketään ei ollut sisällä. Ehdimme hieman huolestua, mutta Riku sai yhteyden hotellin pitäjään. Hän oli olettanut meidän saapuvan klo 12.00 paikalle niin, kuin varauksessa Riku oli maininnut. Hotelli oli hyvässä kunnossa ja kaikki suihkuista omaan keittiöön löytyi. Kävimme vielä syömässä alakerran turkkilaisessa ravintolassa ja painuimme pehkuihin.
Lauantai 6.4, Ensimmäiset kisakierrokset
Herätys oli noin klo 05.00 koska ensimmäinen kierros alkoi klo 07.00 aamusta kertoo hyvin tuo videonpätkä. Ei siinä kerennyt ennen radalle pääsyä oikeen herätä kunnolla. Aamupalat nassuun ja kohti Elsenburgerbosia.
Aurinko ei ollut vielä kuudenaikoihin kerennyt nousta ja reeni putit sekä draivit tehtiin hämärässä. Kuulin puttailessa, että joidenkin lähtöväylät olivat muuttuneet ja huomasin pikaisen tutkiskelun jälkeen aloittavani väylältä 11. Lyhyt noin 60m vedenylitys. Samaan pooliin oli päätynyt myäs Henrik Johanssen, joka voitti koko kisan lopulta, Natalie Hollökoi naisten sarjan edustaja, joka draivasi luultavasti pidemmälle entä minä... Myös toinen suomalainen oli päätynyt kanssani samaan sarjaan. Jukka-Pekka Lähteenmäki amatööreistä. Viimeinen ensimmäisen kierroksen poolitovereista oli Alankomaiden oma poika Sander Bahnert.
Reenaillessa olin hukannut yhdelletoista yhden Hornetin ja astuessani tiille olo oli melko tutiseva. Päätin heittä oikealle kääntyvälle väylälle matalan foren ja se osottautui oikeaksi ratkaisuksi. Luotto champ. Wrraith liiteli kolmeen metriin korin taakse ja varma kakkonen! Kierros alkoi hyvin. Tämän jälkeen seuraavat väylät menivät paaria pelaillessa ja kolmasosan radasta ollessa ohi, olin vielä yhden alle. Sen jälkeen alkoivat mustat väylät.
Seuraaville neljälle väylälle tuli kaikille tuplabogit ja sen putken jälkeen kierros tuntui enää selviämiseltä. Pelailin kiessin loppuun kuitenkin ihan hyvällä fiiliksellä, koska odotukset eivät hirveän korkealla olleet. Tulos oli kuitenkin 71, joka oli kaksi heittoa huonommin kuin tavoite, kuutosella alkava kierrostulos.
Menin kisapaikalle kyselemään Tatulta ja roksalta kierros
tuloksia. Tatun ilme kertoi jo kaiken. Hän näytti pahasti runnellun
näköistä kättään. Tatu kertoi
seitsemännellä väylällä heittäneensä antsaa pois metsästä ja käsi oli
kosahtanut suoraan puuhun. Puristus voima oli kädestä kadonnut täysin.
Loppukierros oli kuulemma pelattu vasurilla ja kauheilla oikeankäden
heitoilla. Kierrostulos oli sama, kuin minulla. Rikulla oli onnistunut
vähän paremmin, hän oli pelannut kanssa 71 ja naureskelimme sille, että
tavataanko kaikki samassa poolissa ensikierroksella. Lähdimme syömään ja
palattuamme radalle poolit olivat tulleet.
Pääsin pelaamaan Tatun! ja Pasi Laukkasen kanssa samaan pooliin. Mukaan mahtui myös Terje Rørmark Norjasta ja Jerome Beucher Pariisista. Kierros oli mukava ja peli sujui mallikaasti. Seura oli huippua ja kelikin oli nätti. Harmittavaa oli kuitenkin Tatun hajonnut käsi, joka ei antanut yhtään anteeksi ja lopulta homma meni DNF:iin toiseksi viimeisellä väylällä. Olisi toivonut Tatulle hyvää kisaa ja menestystä kisassa, mutta minkä sille mahtaa.
Oma peli sen sijaan toimi! Hirveitä putteja sisään ja hyviä avauksia. Lopputulos 64 oli kiitettävää peliä ja junnuissa olin noussut viimeiseltä sijalta toiseksi vain neljä heittoa Nikoa perässä ja kaksi Torben Casseria edellä. Haagiin oli mukavaa palata onnistuneen toisen kierroksen jälkeen.
Video kertoo Lauantai illan fiiliksistä...
Riku kertoi aamulla minun kyselleen unissani neuvoja Laukkasen Pasilta. Mysteeriksi jäi asia mihin kyselin neuvoja tai sainko edes neuvoja. Anteeksipyyntö minulta, puhun unissani, joka ikinen yö...
Sunnuntai 7.4 Finaalipäivä
Sunnuntai aamu oli kylmä ja kostea. Sumussa ei nähnyt kahtakymmentä metriä pidemmälle ja putit laiteltii puoliunessa ennen päivän koitosta. Junnuissa tilanne oli tiukka Niko oli neljä edellä ja Torben väijyi kaksi heittoa takana. Guilaume oli tippunut vaisulla toisenkierroksen pelillään kärestä viimeiseksi ja oli minusta 9 heittoa. Peli oli aikalailla meidän kolmen välinen.
Aloitimme väylältä 16 ja ensimmäiset väylät menivät kaikki paariin. Olin jopa yrittämässä kuusimetristä pirkkoputtia 150 metrisellä viimeisellä väylällä. Rolleri onnistui tässä kiitettävästi! Putti alarautaan ja tunsin ikävää kipua ojentajassa. Sama tuntui seuraavilla väylillä. Peli ei ollut rentoa ja käsi oli aivan jäykkä. Niko pelasi todella varmaa fribaa ja otti eroa tällä vaikealla kolmannella kierroksella 9 heittoa. Voitto oli ainakin ratkennut siinä. Nikon kierros 60 oli loistava ja kaikki kunnia Ylivieskalaiselle!
Oma pelini oli tuskallista, fore onnistui vähän paremmin, kuin griplockaava bachand ja lopputulokseen olin niissä olosuhteissa tyytyväinen 69. Torben pelasi saman tuloksen ja tilanne meidän kesken pysyi samana. Kakkossijasta tulisi vielä tiukka taistelu.
Finaalikierros alkoi kisan tähän asti parhaassa säässä. Lämpöä oli noin sseitsemän astetta ja aurinkokin paisteli. Olin venytellyt jonkin verran välissä ja käsi tuntui, jonkin verran paremmalta. Ajattelin vain pelaavani rentoa peliä, enkä murehtinut pätkääkään tilannetta.
Finaalissa pelattiin yhdeksän väylää ja yksi näistä oli pitkä par 5 väylä otin tälle tuplabogin ja tämän jälkeen tarkistin scorekortin. Torben oli tullut tasoihin. Yhtäkkiä peliin tuli hieman enemmän jännitystä. Pelasimme samaa tulosta seuraavalle väylälle mutta sen jälkeen tuli minun kisan paras onnistuminen. Avasin 6 väylälle tarkan antsan joka väisti OB-saaren ja lensi kuuteen metriin. Putti sisuksiin ja olin taas Torbenia yhden edellä. Viimeiselle väylälle sinetöin kakkossijani hienolla pirkolla ja kisa oli loppujenlopuksi päättynyt mallikaasti! Kohti palkintoseremoniaa ja sipulia.
Rikun ja muiden Oululaisten pelistä tähän loppuun sen verran että, Riksa oli vähän sipannut Lauantain toisella kierroksella ja tulos oli sen mukainen. Kuitenkin sunnuntain aamukiessillä peli oli sujunut ihan hyvin ja ihan hyvä fiilis taisi Riksallekkin kisasta jäädä. Team Powergripille kisa ei ollut suurenmoinen menestys lukuunottamatta Henna Määtän hienoa kolmatta sijaa naisissa. Toinen Oulun onnistuja oli Jari Niskanen joka oli mastereissa kolmas. Teemu Holappa pelasi myös hyvin avoimessa.
Omat fiilikset oli huiput, jossiteltavaa jäi tietenkin mutta se on kuitenkin turhaa. Sipulissakaan ei ollut jonoja ja lennoille kerettiin kevyesti. Ouluun päästyämme kaikki olivat ihan poikki ja kotona nukahdin alle viidessä minuutissa.
Kiitokset näin loppuun kaikille kisaan lähteneillä, paras firbakisa mulla ainakin tähän mennessä ja tänä kesänä odotetaan lisää samanlaisia kokemuksia.
Airami kuittaa!
Omat fiilikset ennen kisaa olivat kyllä melko jännittyneet. Ensimmäistä kertaahan sitä olin ulkomaille menossa heittämään kunnolla. Lennot sujuivat oikein mainiosti ja Amsterdamin "sipulissa" oltiin noin klo 10 paikallista aikaa. Koneesta ulostauduttuamme huomasimme ulkona olevan melko koleaa ja tuulista. Lämpötila oli noin 4 astetta ja puut heiluivat. Heti tajusin että tällä reisulla ei tulla pelaamaan t-paidassa.
 |
| Amsterdamin kaunista katumaisemaa |
Perjantai 5.4, Rijswijk, reenikiessi ja Haag
Auton hommattuamme iskeytyi ahneus joka tulee kostautumaan tarkalleen seitsemän tunnin kuluttua. Päätämme Roksan ja Tatun kanssa mennä syönnin jälkeen suoraan radalle käymättä edes hotellilla. Vaihdamme kamppeet ja lähdemme reenailemaan Elsenburgerbosin frisbeeradalle. Rata on Ylivieskan oman pojan Niko Rättyän mukaan rakennettu vasta samana aamuna ja lähdemme poolilla joka koostuu Rikusta, Tatusta, Nikosta ja minusta kiertämään rataa. Mukaan lähti myös Nikon isä ottamaan valokuvia ja katselemaan poikansa peliä. Tässä vaiheessa voin jo sanoa kiitokset Mikko Rättyälle kuvista joita olen tähän laittanut.
Edellämme lähti parigolffia pelaamaan Juho ja Erno joiden kanssa lähti myös Teemu Holappa ja Petri Seppänen. Heittelimme heidän perässä, joka väylälle vaihtelevan määrän heittoja ja tutkimme rataa. Oma fiilis oli loistava reenikierroksen aikana ja heitto kulki ihan mallikkaasti. Samassa sarjassa pelaavan Nikon heitto näytti pelottavan varmalta ja kisan edessä kävi selväksi, että kaveri on kunnossa. Reenatessa huomasi sen, kuinka paljon olikaan ruohoa jalkojensa alle talvella kaivannut. Rata oli huippukunnossa ja koritkin olivat ihan hyviä.
Heitto lähti kevyesti mutta varmasti ja lensikin mukavasti pidemmälle, kuin talvisessa Toppilassa. Kesän odotus on itselläni kyllä tällä hetkellä huipussa, oli se vaan niin mukavaa heittää Hollannisa. Reenikierroksen jälkeen ei kauheasti jäänyt epäselviä väyliä. Ainoat huolenaiheet olivat väylät 2, 18. En tiennyt ollenkaan miten pelata nämä pirulaiset ennen kisan puoltaväliä. Reenikierroksen jälkeen kaikilla oli nälkä ja kova halu päästä lepäileen ennen huomista kahden kierroksen koitosta.
Rättyät lähtivät kierroksen jälkeen omalle hotellilleen joka oli noin kahden Nikon dessu-siivun päässä radalta. Me jäimme paikalle ja päätimme katastella vielä pelaajakokouksen, jos sattuisi käymään ilmi jotakin uutta radasta. Kaikki oli pelaajakokouksen jälkeen selvää ja päätimme lähtä hotellille.
Hotellille päästyämme huomasimme ovien olevan lukossa ja ketään ei ollut sisällä. Ehdimme hieman huolestua, mutta Riku sai yhteyden hotellin pitäjään. Hän oli olettanut meidän saapuvan klo 12.00 paikalle niin, kuin varauksessa Riku oli maininnut. Hotelli oli hyvässä kunnossa ja kaikki suihkuista omaan keittiöön löytyi. Kävimme vielä syömässä alakerran turkkilaisessa ravintolassa ja painuimme pehkuihin.
Lauantai 6.4, Ensimmäiset kisakierrokset
Herätys oli noin klo 05.00 koska ensimmäinen kierros alkoi klo 07.00 aamusta kertoo hyvin tuo videonpätkä. Ei siinä kerennyt ennen radalle pääsyä oikeen herätä kunnolla. Aamupalat nassuun ja kohti Elsenburgerbosia.
Reenaillessa olin hukannut yhdelletoista yhden Hornetin ja astuessani tiille olo oli melko tutiseva. Päätin heittä oikealle kääntyvälle väylälle matalan foren ja se osottautui oikeaksi ratkaisuksi. Luotto champ. Wrraith liiteli kolmeen metriin korin taakse ja varma kakkonen! Kierros alkoi hyvin. Tämän jälkeen seuraavat väylät menivät paaria pelaillessa ja kolmasosan radasta ollessa ohi, olin vielä yhden alle. Sen jälkeen alkoivat mustat väylät.
Seuraaville neljälle väylälle tuli kaikille tuplabogit ja sen putken jälkeen kierros tuntui enää selviämiseltä. Pelailin kiessin loppuun kuitenkin ihan hyvällä fiiliksellä, koska odotukset eivät hirveän korkealla olleet. Tulos oli kuitenkin 71, joka oli kaksi heittoa huonommin kuin tavoite, kuutosella alkava kierrostulos.
 |
| Kuvaa kisakeskuksesta. |
Pääsin pelaamaan Tatun! ja Pasi Laukkasen kanssa samaan pooliin. Mukaan mahtui myös Terje Rørmark Norjasta ja Jerome Beucher Pariisista. Kierros oli mukava ja peli sujui mallikaasti. Seura oli huippua ja kelikin oli nätti. Harmittavaa oli kuitenkin Tatun hajonnut käsi, joka ei antanut yhtään anteeksi ja lopulta homma meni DNF:iin toiseksi viimeisellä väylällä. Olisi toivonut Tatulle hyvää kisaa ja menestystä kisassa, mutta minkä sille mahtaa.
Oma peli sen sijaan toimi! Hirveitä putteja sisään ja hyviä avauksia. Lopputulos 64 oli kiitettävää peliä ja junnuissa olin noussut viimeiseltä sijalta toiseksi vain neljä heittoa Nikoa perässä ja kaksi Torben Casseria edellä. Haagiin oli mukavaa palata onnistuneen toisen kierroksen jälkeen.
Video kertoo Lauantai illan fiiliksistä...
Sunnuntai 7.4 Finaalipäivä
Sunnuntai aamu oli kylmä ja kostea. Sumussa ei nähnyt kahtakymmentä metriä pidemmälle ja putit laiteltii puoliunessa ennen päivän koitosta. Junnuissa tilanne oli tiukka Niko oli neljä edellä ja Torben väijyi kaksi heittoa takana. Guilaume oli tippunut vaisulla toisenkierroksen pelillään kärestä viimeiseksi ja oli minusta 9 heittoa. Peli oli aikalailla meidän kolmen välinen.
Aloitimme väylältä 16 ja ensimmäiset väylät menivät kaikki paariin. Olin jopa yrittämässä kuusimetristä pirkkoputtia 150 metrisellä viimeisellä väylällä. Rolleri onnistui tässä kiitettävästi! Putti alarautaan ja tunsin ikävää kipua ojentajassa. Sama tuntui seuraavilla väylillä. Peli ei ollut rentoa ja käsi oli aivan jäykkä. Niko pelasi todella varmaa fribaa ja otti eroa tällä vaikealla kolmannella kierroksella 9 heittoa. Voitto oli ainakin ratkennut siinä. Nikon kierros 60 oli loistava ja kaikki kunnia Ylivieskalaiselle!
Oma pelini oli tuskallista, fore onnistui vähän paremmin, kuin griplockaava bachand ja lopputulokseen olin niissä olosuhteissa tyytyväinen 69. Torben pelasi saman tuloksen ja tilanne meidän kesken pysyi samana. Kakkossijasta tulisi vielä tiukka taistelu.
 |
| Kuvassa junnut laskemassa tuloksia. |
Finaalikierros alkoi kisan tähän asti parhaassa säässä. Lämpöä oli noin sseitsemän astetta ja aurinkokin paisteli. Olin venytellyt jonkin verran välissä ja käsi tuntui, jonkin verran paremmalta. Ajattelin vain pelaavani rentoa peliä, enkä murehtinut pätkääkään tilannetta.
Finaalissa pelattiin yhdeksän väylää ja yksi näistä oli pitkä par 5 väylä otin tälle tuplabogin ja tämän jälkeen tarkistin scorekortin. Torben oli tullut tasoihin. Yhtäkkiä peliin tuli hieman enemmän jännitystä. Pelasimme samaa tulosta seuraavalle väylälle mutta sen jälkeen tuli minun kisan paras onnistuminen. Avasin 6 väylälle tarkan antsan joka väisti OB-saaren ja lensi kuuteen metriin. Putti sisuksiin ja olin taas Torbenia yhden edellä. Viimeiselle väylälle sinetöin kakkossijani hienolla pirkolla ja kisa oli loppujenlopuksi päättynyt mallikaasti! Kohti palkintoseremoniaa ja sipulia.
 |
| Junnujen nelikko vasemmalta oikealle: Niko Rättyä, Guilaume Tanghe, Torben Casser ja meikäläinen. |
Rikun ja muiden Oululaisten pelistä tähän loppuun sen verran että, Riksa oli vähän sipannut Lauantain toisella kierroksella ja tulos oli sen mukainen. Kuitenkin sunnuntain aamukiessillä peli oli sujunut ihan hyvin ja ihan hyvä fiilis taisi Riksallekkin kisasta jäädä. Team Powergripille kisa ei ollut suurenmoinen menestys lukuunottamatta Henna Määtän hienoa kolmatta sijaa naisissa. Toinen Oulun onnistuja oli Jari Niskanen joka oli mastereissa kolmas. Teemu Holappa pelasi myös hyvin avoimessa.
Omat fiilikset oli huiput, jossiteltavaa jäi tietenkin mutta se on kuitenkin turhaa. Sipulissakaan ei ollut jonoja ja lennoille kerettiin kevyesti. Ouluun päästyämme kaikki olivat ihan poikki ja kotona nukahdin alle viidessä minuutissa.
 |
| Palkinto seremonia, vasemmalla sivulla näkyy kisan TD: Hans Nagtegaal. (Pitkähiuksinen kaveri) |
Airami kuittaa!
tiistai 26. maaliskuuta 2013
Huumoria, draamaa, pettymyksiä ja itsensäylityksiä eli Winter Games päätösosakilpailu!
Aloitetaan Suomen hiihtomaajoukkueen tavoin eli selittelyosiolla! Tässä on jo hurahtanut pitkä tovi edellisestä kirjoituksesta. Kaikilla on ollut omia kiireitä ja juttuja, joten kirjoitukseen sopivaa aikaa ei ole tuntunut löytyvän, mutta nytten olisi kisaraporttia tulossa. Valitettavasti kuvia ei tullut otettua joten nyt mennään ihan tekstin voimalla eteenpäin.
Lauantai 23.3, Toppilan jäälakeudet.
Aamulla noustessa, katsoin ulos ikkunasta ja aurinko paistaa sekä linnut laulaa, tulossa huippukeli. Paikanpäälle Toppilan frisbeeradalle päästyä alkaa hirveä putti sekä draivireeni ennen taistelun alkua. Reenatessa oli hyvä tuntu päällä ja väylää 16 reenailessa osuu keltainen maniac korin kattoon. Säikähdin jo että tuhlasin holarini siihen. Pian kisapaikalta kuuluu kutsu ja taisto on alkamassa!
Pääsen aloittamaan kierroksen tutussa seurassa väylältä 16. Ryhmässä mukana olivat Sauli "Hiironen" Heikinheimo, Arttu Engström, Seppo "Limingan lahja" Hänninen ja Marko Merkkiniemi. Kisa lähtee omalta osin huipusti käyntiin ja kahdella pirkolla ja par:illa kohti väylää nro. 3. Spottaus poolilta unohtuu täysin ja pirkkohuumnassa en itsekkään tule yhtään ajattelleeksi sen tärkeyttä. Losti nelonen korttiin ja vi****s korviahuumaava. Oma vika ja ei auta kun hakata päätä seinään.
Seuraavat 5 väylää kuluvat ilman pirkonpirkkoa ja tasaista par/bogey yhdeistelmää. Miksi ne putit ei vaan uppoa, pistäkää Oulun mestariputtaajat vinkkiä kommentteihin!
Kierros loppuun supervaisulla pelillä tuloksena säälittävä 54. Pelastuksena tosin oli se että parempaa seuraa kierrokselle saa hakea. Seuraava kierros alkaa samalla ryhmällä heti perään ja Arttu epäuskoisena ihmettelee, kun ei edes eväitä kerkeä hakemaan autosta.
Toinen kierros alkaa huonosti, kahden väylän jälkeen kortissa kaksi par:ia. Kohti kolmosväylää silti ihan hyvällä: Kyllä tämä tästä asenteella! Mutta ei, niin ei...
Spottaus jälleen kerran jää tekemättä ja aikamme etsittyä jää upouusi D1 lumiseen toppilaan. Siinä aikani laskeskeltua totean perjantaina hukanneeni Wraithin ja nytten kaksi D1. Kiekkojen arvon laskettuani päätän katsoa score-korttia. Totean hyötyväni enemmän siitä, että, edes yritän etsiä kiekkoni takaisin, kuin jäisin heittämään ilman fiilistä ja ilman toivoa menestymisestä. 45 minuuttia etsittyäni kiekkoja totean sen olevan melko epätoivoista ja lähden kotia kiroilemaan.
Lauantaita ei voi osaltani kutsua hyväksi päiväksi, mutta toivottavasti muilla meni mukavammin.
Sunnuntai 23.3, Hiirosen Frisbeepyhättö
Sunnuntain peleistä iso kiitos PaLa:lle "superrallisäännöstä!" ilman sitä ei olisi allekkirjoittanut päässyt pelaamaan. Sunnuntain keli on vielä Lauantaitakin parempi ja tuuli on tyyntynyt lähes täysin. Ensimmäinen kierros alkaa jälleen väylältä 16#, mukana BSC:n oma poika Veli-Matti "Vellu" Holappa avoimesta, sekä amatöörien puolelta Mikko Pulli sekä Marko Pitkänen. Kierros sujuu rennoissa tunnelmissa ja Vellu näyttää tykittävän huippukierrosta. Lopulta sellanen sieltä näyttää tulevankin.
Oma peli oli hyvin vaihtelevaa ensimmäisellä Hiirosen kierroksella Bugeja tuli ja pirkkoja myös. Lopputulos perustasoa oleva 47, hajutonta ja mautonta. Kohti väliaikaa ja makkaranpaistoa.
Makkaranpaistopaikalla oli hyvä tunnelma ja positiiviseksi yllätykseksi kävi myös ilmi Suffeli tarjonta. Iso kiitos Pasille. Ruokailtuamme alkoi jännitävääkin jännitävämpi toinen kierros. Panokset molemmissa sarjoissa kovat ja tilanteet tiukkaakin tiukemmat.
Toisella kierroksella Vellu oli jo siirtynyt isojenpoikien kanssa pelaamaan ja jättänyt meidät amatöörit oman onnemme nojaan. Vellun paikan otti Teemu Alhanen.
Oma kierros alkoi ilman paineita yhtään mistään, pirkolla alkoi ja hyvä fiilis heti kättelyssä! Kierros jatkui, ehkä hieman hauskastikkin sillä tavalla, että joka toiselta väylältä pirdie ja, joka toiselta par. Tätä jatkui kierroksen loppuun saakka ja tulos oli oma Hiirosen ennätys 40. Hyvä fiilis jäi kisoista ja mikä parasta voitin Kemin hiirosessa yhdellä heitolla!
Vielä muutama sananen loppulaskujen ja CTP-kisan dramatiikasta. Sitä seuraa kiitos ja kumarrus.
CTP-kisa avoimen kolmannesta sijasta oli tiukka, panoksena oli koko sarjan toinen sija sekä tietenkin ikuinen kunnia. Kisaan astuivat Teemu Holappa sekä Miika Mujunen. Miika aloitti heittämällä kelpo heiton noin kuuteen metriin korista, kuului huokaus yleisöstä ja jännitys oli huipussaan. Kestääkö Teemun hermot tiukassa paikassa? Kestää! Teemun varma lähestyminen noin neljään metriin sinetöi hänelle Avoimen sarjan toisen sijan ja Miikan oli tyydyttävä neljänteen sijaan. Dramatiikkaa kerrakseen.
Lopun toinen tilanne nähtiin Challenger-sarjan pisteenlaskussa, jossa Jan Erik Kauniskangas lunasti kolmannen sijansa. Onneksi tarkkana kaverina hän laski tilanteen uudestaan ja totesi tulleensa toiseksi tulleen Jari Jutilan kanssa tasoihin. Pisteiden uuden laskun jälkeen homman huomattiin menneen näin ja "Jane" pääsi ansaitsemalleen jaetulle toiselle sijalle.
Minun puolestani suuret onnittelut sarjojen voittajille. Ja suuret kiitokset Pasi Laukkaselle sekä muille järjestäjille. Mukavaa oli ja nyt odottamaan kesää!
Airami kuittaa.
Ps: Kannattaa ilmottautua pääsiäismaanantain pääsiäsgolffiin. Tulossa kivat kisat pääsiäis fiiliksissä.
Lauantai 23.3, Toppilan jäälakeudet.
Aamulla noustessa, katsoin ulos ikkunasta ja aurinko paistaa sekä linnut laulaa, tulossa huippukeli. Paikanpäälle Toppilan frisbeeradalle päästyä alkaa hirveä putti sekä draivireeni ennen taistelun alkua. Reenatessa oli hyvä tuntu päällä ja väylää 16 reenailessa osuu keltainen maniac korin kattoon. Säikähdin jo että tuhlasin holarini siihen. Pian kisapaikalta kuuluu kutsu ja taisto on alkamassa!
Pääsen aloittamaan kierroksen tutussa seurassa väylältä 16. Ryhmässä mukana olivat Sauli "Hiironen" Heikinheimo, Arttu Engström, Seppo "Limingan lahja" Hänninen ja Marko Merkkiniemi. Kisa lähtee omalta osin huipusti käyntiin ja kahdella pirkolla ja par:illa kohti väylää nro. 3. Spottaus poolilta unohtuu täysin ja pirkkohuumnassa en itsekkään tule yhtään ajattelleeksi sen tärkeyttä. Losti nelonen korttiin ja vi****s korviahuumaava. Oma vika ja ei auta kun hakata päätä seinään.
Seuraavat 5 väylää kuluvat ilman pirkonpirkkoa ja tasaista par/bogey yhdeistelmää. Miksi ne putit ei vaan uppoa, pistäkää Oulun mestariputtaajat vinkkiä kommentteihin!
Kierros loppuun supervaisulla pelillä tuloksena säälittävä 54. Pelastuksena tosin oli se että parempaa seuraa kierrokselle saa hakea. Seuraava kierros alkaa samalla ryhmällä heti perään ja Arttu epäuskoisena ihmettelee, kun ei edes eväitä kerkeä hakemaan autosta.
Toinen kierros alkaa huonosti, kahden väylän jälkeen kortissa kaksi par:ia. Kohti kolmosväylää silti ihan hyvällä: Kyllä tämä tästä asenteella! Mutta ei, niin ei...
Spottaus jälleen kerran jää tekemättä ja aikamme etsittyä jää upouusi D1 lumiseen toppilaan. Siinä aikani laskeskeltua totean perjantaina hukanneeni Wraithin ja nytten kaksi D1. Kiekkojen arvon laskettuani päätän katsoa score-korttia. Totean hyötyväni enemmän siitä, että, edes yritän etsiä kiekkoni takaisin, kuin jäisin heittämään ilman fiilistä ja ilman toivoa menestymisestä. 45 minuuttia etsittyäni kiekkoja totean sen olevan melko epätoivoista ja lähden kotia kiroilemaan.
Lauantaita ei voi osaltani kutsua hyväksi päiväksi, mutta toivottavasti muilla meni mukavammin.
Sunnuntai 23.3, Hiirosen Frisbeepyhättö
Sunnuntain peleistä iso kiitos PaLa:lle "superrallisäännöstä!" ilman sitä ei olisi allekkirjoittanut päässyt pelaamaan. Sunnuntain keli on vielä Lauantaitakin parempi ja tuuli on tyyntynyt lähes täysin. Ensimmäinen kierros alkaa jälleen väylältä 16#, mukana BSC:n oma poika Veli-Matti "Vellu" Holappa avoimesta, sekä amatöörien puolelta Mikko Pulli sekä Marko Pitkänen. Kierros sujuu rennoissa tunnelmissa ja Vellu näyttää tykittävän huippukierrosta. Lopulta sellanen sieltä näyttää tulevankin.
Oma peli oli hyvin vaihtelevaa ensimmäisellä Hiirosen kierroksella Bugeja tuli ja pirkkoja myös. Lopputulos perustasoa oleva 47, hajutonta ja mautonta. Kohti väliaikaa ja makkaranpaistoa.
Makkaranpaistopaikalla oli hyvä tunnelma ja positiiviseksi yllätykseksi kävi myös ilmi Suffeli tarjonta. Iso kiitos Pasille. Ruokailtuamme alkoi jännitävääkin jännitävämpi toinen kierros. Panokset molemmissa sarjoissa kovat ja tilanteet tiukkaakin tiukemmat.
Toisella kierroksella Vellu oli jo siirtynyt isojenpoikien kanssa pelaamaan ja jättänyt meidät amatöörit oman onnemme nojaan. Vellun paikan otti Teemu Alhanen.
Oma kierros alkoi ilman paineita yhtään mistään, pirkolla alkoi ja hyvä fiilis heti kättelyssä! Kierros jatkui, ehkä hieman hauskastikkin sillä tavalla, että joka toiselta väylältä pirdie ja, joka toiselta par. Tätä jatkui kierroksen loppuun saakka ja tulos oli oma Hiirosen ennätys 40. Hyvä fiilis jäi kisoista ja mikä parasta voitin Kemin hiirosessa yhdellä heitolla!
Vielä muutama sananen loppulaskujen ja CTP-kisan dramatiikasta. Sitä seuraa kiitos ja kumarrus.
CTP-kisa avoimen kolmannesta sijasta oli tiukka, panoksena oli koko sarjan toinen sija sekä tietenkin ikuinen kunnia. Kisaan astuivat Teemu Holappa sekä Miika Mujunen. Miika aloitti heittämällä kelpo heiton noin kuuteen metriin korista, kuului huokaus yleisöstä ja jännitys oli huipussaan. Kestääkö Teemun hermot tiukassa paikassa? Kestää! Teemun varma lähestyminen noin neljään metriin sinetöi hänelle Avoimen sarjan toisen sijan ja Miikan oli tyydyttävä neljänteen sijaan. Dramatiikkaa kerrakseen.
Lopun toinen tilanne nähtiin Challenger-sarjan pisteenlaskussa, jossa Jan Erik Kauniskangas lunasti kolmannen sijansa. Onneksi tarkkana kaverina hän laski tilanteen uudestaan ja totesi tulleensa toiseksi tulleen Jari Jutilan kanssa tasoihin. Pisteiden uuden laskun jälkeen homman huomattiin menneen näin ja "Jane" pääsi ansaitsemalleen jaetulle toiselle sijalle.
Minun puolestani suuret onnittelut sarjojen voittajille. Ja suuret kiitokset Pasi Laukkaselle sekä muille järjestäjille. Mukavaa oli ja nyt odottamaan kesää!
Airami kuittaa.
Ps: Kannattaa ilmottautua pääsiäismaanantain pääsiäsgolffiin. Tulossa kivat kisat pääsiäis fiiliksissä.
perjantai 8. maaliskuuta 2013
Reeniä, reeniä!
Hiihtoloma on suonut minulle runsaasti aikaa harrastaa tätä lajeista ihaninta, frisbeegolfia! Pyrytti tai paistoi hiiroseen on käynyt Nikon tie, ja muutaman muunkin innokkaan. Viimeiset kaksi päivää reenikierrokset ovat syystä jos toisesta olleet erityisen mielekkäitä. Aloitetaan muistelot.
"Tuu hiiroseen" käy Kalliorinteen käsky puolenpäivän aikaan. Hitto, pakko kai se on sitten lähteä. Syön ja varustaudun omaan verkkaiseen tahtiini ja aloitan siirtymän hiirosen frisbeegolfpyhättöön. Paikan päällä hiljainen ääni päässäni toteaa että keli on mitä tulosmaisin, tuuli on vain otettava huomioon.
 |
| Aah, miten virkistävän omaperäinen maisemakuva. |
Lyöttäydyn poolin mukaan, päivän ensimmäiset heittoni tulevat lähtemään 10. väylältä.. Aramilla ja Sakarilla on menossa vakava taisto maineesta, kunniasta ja koko oulun fribaskenen kadehdinnasta! Pyh, ei ketään kiinnosta kumpi voittaa. Olivatkohan 2, 3 tai peräti 4 alle parin molemmat, eivät ainakaan heittoakaan enempää.
.JPG) |
| Lentävä lautanen ja emoalus. |
.JPG) |
| Pikku-ballerina. |
Kuuden väylän mittainen lämmittelykierrokseni vaikuttaa lupaavalta, putti toimii (korit eivät). "Hurjan" taiston voittajaksi nousee lopulta Sakke tuloksella 4 alle parin, vain heiton Aramia edellä. Mahtoi vähän keittää.
Uudelle kierrokselle lähdetään junnujen ja pappojen voimin: Aram, minä, Sauli Heikinheimo, kaikkien tuntema ja rakastama Roksa sekä Pasi Aikio. Tästä se alamäki sitten alkoi eikä ottanut loppuakseen.
 |
| Värikäs kuva ja värikäs persoona, putti uppoaa Titaniciakin varmemmin. |
.JPG) |
| Aurinkoakin häikäisee kun on niin loistava heitto. |
Kierros on joka tapauksessa hauskimpia joita olen pelannut, todellinen huumorikierros. Riku kuittailee Pasille, Pasi Rikulle. Saulikin lähtee leikkiin mukaan. Paljon oli kakkosista puhetta, onneksi niitä ei näkynyt. Aikuisten miesten likaiset puheet saavat Aramin kysymään viattomasti onko kakkosella heidän jutuissaan jokin hänen herkkään mieleensä sopimaton merkitys.
.JPG) |
| Kukaan ei saa koskaan tietää jäikö heitto lyhyeksi vai osuiko puuhun. Ehkä se jopa onnistui ja kakkosta kateltiin |
.JPG) |
| Lakupekka ei Aramia hätkähdyttänyt. |
Perjantai 8.3.2013
Tänä päivänä ei käskyjä kuulunut joten sain pitää musiikkini eikä tarvinut ottaa nuita perskeleen kuvia! Ja se kyllä näkyi tuloksissa. Kiersimme ensin Tatun kanssa yhden kierroksen,ei hitto se tiimipelaaja oli liekeissä! 12 alle parilla puttimissillä, wow! Ja osasi vielä olla vaatimaton, kuulemma vit... harmitti tuo tulos. Itse päätin ottaa vain kolmasosan tuosta. Samaa tasaista tulosta pelasin loppupäivän.
Toiselle ja kolmannelle kierrokselle mukaan lähti joku oululaispyry nimeltä Mikko "Matu" Ylätalo. Puttaillessa Atujen henkinen taisto sai alkunsa. Matu totesi että Tatua taitaa vähän jännittää pelata hänenkaltaisensa mest... häiskän kanssa. Oma tasainen peli jatkuu, mitä nyt välillä mokelletaan, sehän kuuluu asiaan, mutta Tatun pelissä tapahtuu selkeä muutos, oliko Matu kuittailullaan oikeassa? Lopputulos onkin puolet huonompi, vain 6 alle parin. Pelasimme tosin ilman irtokoria väylät 2 ja 9 ja laskimme ne par 3:sina.
Päivän jännin tapahtuma sattui väylällä 13, tällä "huonolla" toisella kierroksella. Tatu liukastuu avausheitossa ja lennähtää perseelleen, kiekko näyttää kuitenkin päätyvän oikeaan osoitteeseen. Lähdemme kulkemaan koria kohti ja nyt tulee se Shyamalan-tyyppinen twisti... "Tatu, sä heitit holarin" minä huikkaan korin tullessa näkyviin. Siellä se PD2 lepäsi. Tatu kirjaimellisesti ninjaili holarin, ääntäkään ei lähtenyt.
Tänä päivänä ei käskyjä kuulunut joten sain pitää musiikkini eikä tarvinut ottaa nuita perskeleen kuvia! Ja se kyllä näkyi tuloksissa. Kiersimme ensin Tatun kanssa yhden kierroksen,ei hitto se tiimipelaaja oli liekeissä! 12 alle parilla puttimissillä, wow! Ja osasi vielä olla vaatimaton, kuulemma vit... harmitti tuo tulos. Itse päätin ottaa vain kolmasosan tuosta. Samaa tasaista tulosta pelasin loppupäivän.
Toiselle ja kolmannelle kierrokselle mukaan lähti joku oululaispyry nimeltä Mikko "Matu" Ylätalo. Puttaillessa Atujen henkinen taisto sai alkunsa. Matu totesi että Tatua taitaa vähän jännittää pelata hänenkaltaisensa mest... häiskän kanssa. Oma tasainen peli jatkuu, mitä nyt välillä mokelletaan, sehän kuuluu asiaan, mutta Tatun pelissä tapahtuu selkeä muutos, oliko Matu kuittailullaan oikeassa? Lopputulos onkin puolet huonompi, vain 6 alle parin. Pelasimme tosin ilman irtokoria väylät 2 ja 9 ja laskimme ne par 3:sina.
Päivän jännin tapahtuma sattui väylällä 13, tällä "huonolla" toisella kierroksella. Tatu liukastuu avausheitossa ja lennähtää perseelleen, kiekko näyttää kuitenkin päätyvän oikeaan osoitteeseen. Lähdemme kulkemaan koria kohti ja nyt tulee se Shyamalan-tyyppinen twisti... "Tatu, sä heitit holarin" minä huikkaan korin tullessa näkyviin. Siellä se PD2 lepäsi. Tatu kirjaimellisesti ninjaili holarin, ääntäkään ei lähtenyt.
Viimeisellä kierroksella panokset kovenevat, Matu haluaa pelata rahasta. Tatu ei moiseen villitykseen lähde mukaan, mutta Kariniemen Toni lyö rahansa likoon Tatun puolesta. Peli alkakoon. Nyt taitaa vuorostaan Matua jännittää, sillä Tatu saa niukan johtoaseman. Ei ehkä olisi kannattanut lyödä vetoa. Matu nousee kuitenkin tasoihin siirryttäessä loppusuoralle. Jännitys tiivistyy. Lopulta tiimipelaajasta ei ole vastusta ja Matu vie Tonin rahat.
Holari ei ollut päivän ainoa mieleenpainuva asia, Matu päätti säväyttää ja heitti toisella kierroksella 16. väylän avauksen putterilla. Puttietäisyydelle. Ja helppo kakkonen korttiin. Ihme jätkä.
Blogihommia tulen varmasti tekemään jatkossakin, oli hauska kirjoitella tätä tekstiseinää, toivottavasti sitä oli myös hauska lukea! Niko kiittää ja kuittaa! o/
keskiviikko 6. maaliskuuta 2013
Pyryt pyryssä
 |
| Tuttu rutiini ja tätä seuraa varma sinkitys. |
Silti täytyy myöntää, ettei itseäni ainakaan ottanut yhtään päähän nakella kiekkoa lumipyryssä. Ei tuullut pahasti ja lämpötila oli siedettävä. Oman kierroksen lopputuloksen voisin tässä vielä mainita ja painoin sen -2, en ole yhtään pettynyt tuossa tuiskussa ja päivän puttikunto oli erittäin positiivinen yllätys. Inan kiva oli pelailla.
 | |||
| Helppo pirkkoputti allekirjoittaneelta Wintergames väylällä 14. |
 |
| Roksan tarkkaakin tarkempi upsi, melkein mukille väylällä 15. Kiekkona toimii xXx! |
Team Antaa Heittää!
Noniin elikkäs päätimme sitten tehdä kaveriporukalla tämmöisen yhteisen blogin. Blogi koostuu siis neljästä oululaisesta juniorifrisbeegolffaajasta, jotka kertovat tässä blogissa kaikkea frisbeegolffiin liittyvää juttua reeneistä, kisoista ja kisareissuista! Tekstit tulevat olemaan pääasiassa kevytmielisiä ja huumoripainotteisia. Kevään ja kesän mittaan tavoitteena on lisätä paljon kuvia, videoita ja tekstiä kaikesta mahollisesta aiheeseen liittyvästä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)